On joulu, mutta Cecilie ei pysty nauttimaan siitä. Hän on nimittäin sairas, eikä vain pikkuisen sairas. Hänen ei kuitenkaan tarvitse mennä sairaalaan, vaan hän saa olla kotona. Enkeli nimeltä Ariel ilmestyy hänen ikkunalaudalleen. Cecilie haluaa kuulla taivaallisia salaisuuksia, kun taas Ariel tahtoo tietää miltä tuntuu olla ihminen, lihaa ja verta, miltä tuntuu haistaa ja maistaa ja tuntea. Näin alkaa keskustelut enkelin ja Cecilien välillä. Kirjan on kirjoittanut Jostein Gaarder.

Osasin odottaa jotain tällaista filosofista, olen jo lukenut Appelsiinitytön häneltä. Appelsiinityttö oli kuitenkin huomattavasti kevyempää luettavaa kuin tämä. Alussa oli vaikea päästä tunnelmaan, kun kirjan ajankohtana oli joulu ja siinä oli enkeleitä jne. Jätinkin kirjan kesken ja luin välissä Muurahaiskarhun nenän. Nyt kuitenkin päätin tämän lukea, kun se niin mielenkiintoiselta vaikutti ja trust me, en pystynyt kertaakaan irrottamaan otettani kirjasta.

Jossain kirjan keskivaiheilla minulla oli aika ristiriitaisia tunteita. Teksti piti lukea tarkkaan, jotta käsitti kaiken mitä siinä kerrottiin. Enkä siltikään ymmärtänyt kaikkea! Tiesin, että jotkut toiset saattaisivat jo hermostua kirjan pohdinnoista, jotka olivat aika monimutkaisia. Pidin kuitenkin pintani ja luin eteenpäin. Samalla kun koin tuon kaiken filosofisen pohdinnan hyvin monimutkaiseksi ja vaikeaksi luettavaksi, löysin kaikkia jänniä näkökulmia ja ajatuksia. Minusta tuntui, että jos halusi jaksaa lukea kirjan loppuun, täytyi itsekin pohdiskella. Ja minä aina tykkään elämän ihmeistä ja arvoituksista ja niin pohdiskelu on mukavaa. Toisinaaan. Joskus sitten vain tulee sellainen olo, että elämä vain on liian monimutkainen!

Mutta kun olin lukenut tämän... Elämä tuntui taas vaihteeksi oikein ihmeelliseltä ja jännältä ja tuntuukin, että pääsin pikkuisen lähemmäs sen salaisuuksia. Tuntuu, että joka kerta käy niin, kun luen oikein hyvän kirjan. Ja tällä tavalla sykähdyttävää kirjaa en olekaan lukenut vähään aikaan! Neljä ja puoli tähteä! ****½

- MYY :)

P.S. Kansi oli minusta muuten oikein mielenkiintoinen ja se ensimmäisenä kiinnitti huomioni :>