Laura Ingalls Wilder
Alkuteos: The long Winter 1940
Suomentaja: Esko Jämsén
Gummerus 1977 (Toinen painos)
Sivuja: 265
Tähteni: 3/5

Tämä kertoo ajasta, kun Lauran, hänen perheensä ja koko kaupungin yllätti lumimyrsky. Tulee ankara, kylmä ja lumimyrskyinen talvi. Junat eivät kulje ja tarvikkeet ovat lopussa.

Minusta tämä oli parempi kirja kuin edelliset. Tämä oli ensimmäinen, jossa oli joku kunnon aihe: ankara talvi. Rakastan todella miten kirjoissa kuvataan luontoa ja talven kylmyys ja hirvittävyys kerrotaan tässä eläväisesti. On helppoa kuvitella, miten kivuliaan pitkästyttävää on joka päivä vain jauhaa jyviä ja tehdä heinistä polttopuita, kun tarvikkeet ovat loppu. Pystyin eläytymään tilanteeseen, jossa kaikki päivät ovat samanlaisia ja miten kamalalta tuntui pelko siitä, että entä jos heiltä loppuisikin ruoka.

Puhuin aikaisemmin siitä, että milläköhän tavalla tarinan tunnelma muuttuisi, kun Laura kasvaisi. Kävi ilmi jo viimekertaisesta kirjasta, että Laura on nyt vanhempi ja kypsempi ja tunnelma todella on hieman muuttunut. Muutos on kuitenkin tapahtunut hyvin luontevasti ja sulavasti ja se tuntuu hyvin sopivalta.

Alan pitää näistä enemmän aina kun luen uuden kirjan. Hahmoihin ja tunnelmaan tottuu. Niihin ikään kuin kiintyy ja ne alkaa tuntea läpikotaisin. Pidän Lauran luonteesta, siitä miten hän aina tahtoo kaikille hyvää, mutta omistaa silti temperamentin, ettei käyttäydy aina ihan kiltisti. Se antaa tarinaan mielenkiintoa. Lauran ajatukset ovat minun mielestäni omalaatuisia, ne antavat aina mukavan erilaisen näkökulman kuin uskoisi.  En oikein osaa selittää. En siis tarkoita niiden olevan jotain yli-huikeita ajatuksia, mutta jollain tavalla niitä on miellyttävää ja mielenkiintoista lukea.