Laura Ingalls Wilder
Alkuteos: The long Winter 1940
Suomentaja: Esko Jämsén
Gummerus 1977 (Toinen painos)
Sivuja: 265
Tähteni: 3/5

Tämä kirja kertoo mielestäni hyvin onnellisista päivistä, kun Laura viettää aikaa kaupungissa ystäviensä kanssa koulua käyden. Marja saadaan vihdoin lähetetyksi sokeainkouluun ja Almanzo pyytää päästä saattamaan Lauraa kotiin kirkosta. (Almanzo Wilder, Lauran tuleva aviomies, jota ei tässä kuitenkaan vielä tiedetä.) Kaupungissa aletaan pitää mielenkiintoisia kerhoiltoja ja myös Nellie Oleson - ilkeä tyttö Luumujen poukamasta - muuttaa kaupungin tienoille.

Mielestäni tämä palaa siihen tuttuun, lämpimään ja onnelliseen Ingallsin perheen elämään, mutta tietyllä tavalla aivan uudella virralla. Tätä oli yksinkertaisesti miellyttävä lukea, en oikein osaa sanoa muuta.

Minun täytyy kuitenkin nyt näitä kirjoja luettuani kritisoida siitä tehtyä Michael Landonin tuottamaa "Pieni talo preerialla" -televisiosarjaa. Minusta ns. parhaita paloja on jätetty siitä pois. Kirjassa Marjan sokeuduttua, tuntui että Laura ja Marja jopa lähentyivät. Laura aina toimi "Marjan silminä" kuvaten tarkasti asioita ympärillään Marjalle. Sarjassa Marjan menetettyään näkönsä, hän tuntui jäävän hieman taka-alalle - ainakin Marjan ja Lauran suhde tuntui niin sanotusti "unohtuvan". Kirjoissa myös Leena, toinen Lauran siskoista, tuli Marjan sokeuduttua suurempaan osaan ja hän ja Laura myöskin lähentyivät. Sarjassa Leena ei saanut kovin suurta roolia missään vaiheessa, toisin kuin Albert (sarjassa Ingallsin perheen adoptiolapsi) jota ei ole edes kirjoissa. No, se sarjasta. Se on yksi näkemys kirjoista, jokaisellahan on oma. Pidän kirjoista ja sarjasta, mutta ihan itsenäisinä osina.