Hilde Hagerup
Alkuteos: Lovetannsang 2002
Tammi 2005
Sivuja: 208
Suom.: Katriina Savolainen
Tähteni: 4½/5

Gerd on suorasanainen ja hieman äkäinen tyttö, jonka iästä en oikein saanut selvää. Hän oli aina selvästi isänsä tyttö, mutta nyt isä on kuollut. Häntä ei ole enää ja sisko Siv vain laulaa ja äiti suree. Gerdin paras ystävä on Kajsa, mutta heidän ystävyytensä rakoilee, kun kotipaikkakunnalle muuttaa uusi tyttö, kaunis Maja. Kirja kertoo ystävyksien ja sisarusten välisestä mustasukkaisuudesta.

Valitsin tämän kirjan siksi, että sen nimi ja kansi olivat mielestäni niin ihania. Rakastan voikukkia, varsinkin niiden haituvia. Kun aloin lukea, minua alkoi häiritsemään minkä ikäisiä nuo tyttöset tuossa olivat. Ne vaikuttivat aika pikkutytöiltä, oisko olleet vaikka kahdeksanvuotiaita? Sitten yhdessä vaiheessa selvisi, että Gerdin yläasteelainen sisko Siv oli Gerdiä kolme vuotta vanhempi. Ja tämä kahdeksanvuoden arvioni ei silloin tietenkään ollut mahdollista. Noh, ikä ei selvinnyt kirjan aikana, joten "ristin" heidät yksinkertaiseksi pikkutytöiksi. Siltä he yksinkertaisesti vaikuttivat.

Tarina oli realistinen - pystyin tunnistamaan siitä omiakin vanhoja, pienempänä kavereiden kanssa käytyjä riitoja. Joskus kuitenkin tuntui, että tytöt olivat ehkä liioitellunkin ilkeitä.
Sentyylinen teksti, mikä kirjassa oli, voi olla joko tökkivää tai sitten omaperäistä. Tässä se oli ehdottomasti omaperäistä. Kirjassa oli todella vahva tunnelma ja rakastin miten siinä kuvattiin kaikkia pieniä yksityiskohtia, pieniä, mutta omalla tavallaan tärkeitä toiveita, haaveita ja ajatuksia. Juuri sillä tyylillä itsekin haluaisin kirjoittaa tällä hetkellä. On vaikea kuvailla, miten ihana kirja tämä olikaan. Siinä vain oli niin omanlaisensa tunnelma. Minusta tämä oli lohdullinen. Sykähdyttävä ja... taianomainen. Lukekaa ehdottomasti!

- MYY ;)