Kirja kertoo 12-vuotiaasta Thesistä, joka pitää itseään rumana. Hänellä on olematon leuka, hiiren silmät ja pitkä kyömynenä, jonka takia hän on saanut koulussa nimen "muurahaiskarhu." Thesi on kiltti ja kunnollinen ja saanut koulussa myös "hikkeleiman." Hän on epäsuosittu, eikä omista kunnollisia kavereita. Ainut kunnon ystävä on kirjekaveri Axel, jolle hän on lähettänyt siskonsa Sophien kuvia väittäen, että ne esittävät häntä. Kirja kertoo miten hän oppii hyväksymään ulkonäkönsä ja tajuaa, että kauneus on vain katsojan silmissä. Kirjan on kirjoittanut Christine Nöstlinger ja alkuperäinen teos on saksankielinen.

Teksti oli varsinkin alussa paikoin aika kökköä ja heiman sekavaa. Puheenvuorot ovat puhekielellä, mikä sopii tähän. Mutta jotkut sanat eivät mielestäni sovi normaali keskusteluun. Esimerkiksi Thesin sisko, Sophie kutsuu Thesiä aina "sister". Minusta se ei oikein sovi suomenkieleen ainakaan. En siis tiedä onko suomennoksessa vika, voi olla, että Saksassa tuollainen puhetapa. Ehkä suomentaja on vain kylmästi kääntänyt sanat suoraan, eikä miettinyt sopiiko se meidän kieleemme. Mutta en osaa sanoa, sillä enhän ole lukenut alkuperäisellä kielellä! Joka tapauksessa tuo on asia, mikä häiritsee minua eniten.

Eniten ehkä pidin kirjassa siitä, miten se oli joissain asioissa hyvin realistinen. Varsinkin koulumaailman kuvauksessa. Monesti se kuvataan sillä tavalla, että kavereilla on hirveästi jotain kummallisia lempinimiä (en tarkoita haukkumanimiä, vaan ihan kutsumanimiä) ja kiusaajien vuoksi tapahtuu hirveästi jotain ylivertaisen noloja juttuja (ja yleensä juuri ihastuksen edessä). Kiusaajat ovat monesti myös aivan järkyttävän julmia. Mutta minusta se ei (ainakaan meidän koulussa) ole ihan sellaista... Tässä koulumaailma oli kuvattu mukavan realistisesti ja todenmukaisesti. Päähenkilöön oli tällöin helppo samaistua.

Päähenkilö niin. Minä pidin ja en pitänyt hänestä. Minusta hänen käyttäytymisensä oli joskus aika ärsyttävää, esim. miten hän valehteli Axelille. Häneen on kuitenkin helppo samaistua. Minuakin on nimitelty ala-asteella suurien silmieni ja hoikkuuteni takia. Minä olen myös hyvä koulussa ja saan sen takia osakseni toisinaan pientä nälvintää joiltakin luokkalaisiltani. En myöskään tykkää tehdä joitakin luvattomia asioita, en yleensä vaikka koko luokka olisi siinä mukana. Minulla kiusaus ei kuitenkaan noussut niin suureksi kuin Thesillä kirjan loppupuolella.

Annan kirjalle kaksi ja puoli tähteä. Kannattaa lukea silti, vaikkei parasta arvostelua minulta saanut, sillä tämä on sellaista aika kevyttä helppoa luettavaa. **½

- MYY :)